Updated: Nov 27, 2020
Toisessa maailmansodassa, vuosina 1939-1945 kuoli maailmanlaajuisesti yli 60 miljoonaa ihmistä. Monet omaiset eri maissa eivät vieläkään tiedä miten heidän rakkailleen sodassa kävi tai missä heidän viimeinen leposijansa on. EU:ssa monet arkeologit osallistuvat nykyään usein sotavainajien etsintätyöhön ja vainajien tunnistamiseen liittyvässä työssä.
Toisen maailmansodan kaatuneiden jäljillä Hangon rintamalla
Hanko 1941 projektin arkeologiryhmä etsii sotavainajia, jotka kuolivat Suomen ja Neuvostoliiton välisissä ankarissa taisteluissa Hangon rintamalla 25.6.1941-2.12.1941. Tutkimuksissa, jotka tehdään yhteistyössä Venäjän suurlähetystön ja Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry:n kanssa löydetyt vainajat pyritään tunnistamaan, minkä jälkeen heidät haudataan uudelleen sodassa kaatuneiden neuvostosotilaiden hautausmaalle Hangossa.
Koska sodan lopusta on kulunut niin pitkä aika ovat kaatuneiden ja kadonneiden jäännökset usein lähes kokonaan maatuneet ja vainajien löytäminen ja esiin kaivaminen varsin vaativaa. Lisäksi rakennus- ja muu toiminta muuttaa kovaa vauhtia vanhoja taistelupaikkoja mikä tekee työstä entistä kiireellisempää.
Sotavainaja löytyy
Kun sotavainajan jäänteet löytyvät asiasta informoidaan välittömästi sotavainajien muiston vaalimisyhdistystä. Vasta tämän jälkeen tehdään päätös, jätetäänkö luut paikalleen vai nostetaanko ne ja siirretään tunnistamisen jälkeen yhteishautaan.
Sotilaskengän kärki pistää esiin hiekassa, jälleen yksi sotavainaja on löytynyt. Kuva Jan Fast
Kaivaus on tarkkaa puuhaa
Kaivaus ihmisjäänteiden löytöpaikalla tehdään aina vainajaa kunnioittaen. Vainajien jäänteiden valokuvaaminen on sallittu vain kaivauksesta vastaavalle arkeologille eikä ulkopuolisia päästetä seuraamaan tutkimustyön edistymistä. Tiedotusvälineitä informoidaan tutkimuksesta vasta sen päätyttyä. Näin ehkäistään turha yleinen kiinnostus joka voisi haitata tutkimustyön edistymistä.
Itse kaivuutyö tehdään mahdollisimman kevein välinein, jottei maatuneita luurankoja tai esineitä rikota kaivauksen aikana. Kun vainaja on kaivettu esiin, jäänteet dokumentoidaan mahdollisimman tarkkaan itse kaivauspaikalla minkä jälkeen aloitetaan luiden nosto. Luut puhdistetaan kevyesti jo kaivauspaikalla, minkä jälkeen jäänteet pakataan pehmeällä materiaalilla vuorattuun laatikkoon. Luut kuljetetaan tämän jälkeen turvalliseen säilöön odottamaan lisätutkimuksia.
Luiden ja esineiden tutkimus
Kaatuneen sotilaan jäännökset tutkii kaivauksen jälkeen ihmisluiden tutkimiseen erikoistunut kokenut asiantuntija. Kaikista suomalaisista kaatuneista tallennetaan lisäksi DNA näyte. Koska hampaita tutkimalla on mahdollista saada hyvin paljon lisätietoa vainajasta, on niiden tutkimiseen oma asiantuntijansa. Tutkimuksissa pyritään selvittämään ainakin vainajan sukupuoli, kuolinikä, pituus, kuolemansyy sekä yleinen terveystilanne ennen kuolemaa.
Vainajan mukana olleen esineistön puhdistaa ja tutkii konservaattori. Esineistä haetaan useimmiten nimeä, nimikirjaimia tai muuta, joka voi auttaa vainajan tunnistamisessa ja kaatumisajankohdan selvittämisessä.
Tutkimuksen jälkeen
Luututkimukseen varataan yhteiseurooppalaisen käytännön mukaan 30 vuorokautta, minkä jälkeen luut luovutetaan sen maan suurlähetystölle, jonka kansalainen hän on kuolinhetkellä ollut. Yleensä suurlähetystö teettää tämän jälkeen vielä omat tutkimuksensa ja jos vainaja voidaan tunnistaa, ottaa yhteyttä mahdollisesti elossa oleviin sukulaisiin.
Sotavainajan uudelleenhautaus tehdään mahdollisimman pian tämän jälkeen ja siunauksen suorittaa pappi tai patriarkka. Yleensä tilaisuus on melko juhlallinen ja siihen osallistuu sekä sotilashenkilöitä että suurlähetystön edustajia.